VESISTÖN HYVINVOINTI
Vesikasvit eivät ole vihollinen
Vesikasvillisuuden runsastuminen voi olla näkyvä merkki vesistössä tapahtuvasta muutoksesta, mutta kasvillisuuden poistaminen ei yksin ratkaise esimerkiksi järven rehevöitymisen syitä.
Ravinteita voi tulla järveen esimerkiksi valuma-alueelta, ojista, pelloilta, metsätaloudesta ja asutuksesta. Lisäksi järven pohjaan aikaisemmin sitoutuneet ravinteet voivat ylläpitää rehevöitymistä pitkään.
Siksi vesikasvien niitto kannattaa nähdä yhtenä osana vesistön pitkäjänteistä hoitoa.
Vesihepo tekee tilaa vedelle – luontoa kunnioittaen.
MILLOIN VESIKASVEJA KANNATTAA NIITTÄÄ?
Oikea ajankohta parantaa lopputulosta
Vesikasvien niitto ajoitetaan yleensä loppukesään.
ELY-keskuksen mukaan tehokkain niittoajankohta on tavallisesti heinä–elokuun vaihteessa. Ajankohdassa pitää kuitenkin huomioida myös esimerkiksi lintujen pesintä ja kohteen luontoarvot.
Voimakkaasti umpeenkasvaneella alueella yksi niittokerta ei välttämättä ratkaise ongelmaa.
Parhaaseen tulokseen voidaan päästä useamman vuoden suunnitelmallisella hoidolla, jossa kasvustoa vähennetään ja avatut alueet pidetään avoimina.
Tämä sopisi muuten erittäin hyvin Vesihevon palvelumalliksi: asiakkaalle ei myytäisi pelkästään yhtä niittopäivää vaan tarvittaessa 2–3 vuoden hoitosuunnitelma.
MIKSI KASVIMASSA PITÄÄ POISTAA?
Niittäminen on vasta puolet työstä
Kun vesikasveja niitetään, irronnut kasvimassa tulisi kerätä pois vedestä.
Jos niitetyt kasvit jätetään veteen hajoamaan, niiden sisältämät ravinteet voivat vapautua takaisin vesistöön.
Poistettua kasvimassaa voidaan puolestaan hyödyntää esimerkiksi maanparannusaineena, katteena tai kompostoinnissa. Vesi.fi suosittelee niittoaineksen keräämistä pois vedestä ja sijoittamista niin kauas rantaviivasta, etteivät sade tai vedenpinnan vaihtelut kuljeta sitä takaisin vesistöön.
Vesihepo pystyy tällä hetkellä kokoamaan niitetyn kasvillisuuden rantaveteen, josta kasvijäte voidaan nostaa maalle esimerkiksi kaivinkoneella, traktorilla tai muulla kohteeseen soveltuvalla menetelmällä.